Ravinnosta puhutaan nykyisin todella paljon. Jokaisella on oma näkemys terveellisestä ruuasta ja siitä mitä pitäisi syödä. Itse syön todella monipuolisesti kasviksia ja marjoja, koen saavani niistä hyvät vitamiinit. Loppukesästä pitkälle syksyyn Suomen luonnosta löytyy mitä mahtavimpia vitamiinin lähteitä ja niitä kun lähtee luonnosta hakemaan, saa myös aimo annoksen raitista ilmaa ja metsäterapiaa!
Jo monena kesänä olen käynyt läheisellä mansikkatilalla itsepoimimalla hakemassa mansikoita talven varalle. Tänäkin vuonna mansikkamaalle suuntasin ja keräsin vajaa 10kg makeita mansikoita! Pakkaseen niistä mahtui noin 6kg ja loput tuli herkuteltua tuoreeltaan.
Mustikkametsässä en itse kauaa malta olla, se ei jotenkin oo mun juttu ollenkaa, mutta ihana äitini puuhasta tykkää ja häneltä sain muutaman litran pakastettua mansikoiden viereen talven vitamiineiksi. Kyllä sitä mustikoitakin tulee vähän poimittua, mutta tarvitsen siihen marjastuskaveriksi muitakin kuin karvaisen koiralaumani...
Vadelmia! Niitä tuli tänä vuonna melko paljon. Niitä kävin siskon kanssa elokuun alun helteissä poimimassa. Kolmisen litraa näitä herkullisia marjoja tuli parin tunnin aikana kerättyä itselle. Pakkaseen ei kyllä enää mahtunut joten nää herkut tuli syötyä tuoreena, ja hyviä oli! Samaisen vattupaikan liepeiltä löytyi valtavasti myös metsämansikoita, eikä niitäkään jätetty metsään pilaantumaan.
Viime vuonna tuli todella paljon omenoita, mutta tämä vuosi ei ollut omenarikas. Omenasoseet ja hillokkeet jää tältä vuodelta tekemättä.
Omalta pihalta löytyy karviainen ja raparperi ja niistäkin tuli tehtyä jos minkäkinlaista vitamiinipommia. Karviaisten keruussa saa olla aika nopea, sillä nuo nelijalkaiset ystävät ovat myös päässeet karviaismarjojen makuun.
No nyt syksymmällä on päässyt pari kertaa jo käymään puolukassa. Pari pientä puolukkapiirakkaakin on jo tullut tehtyä ja muutamat smoothiet punaisilla marjoilla maustettua. Eilen viimeksi, lokakuun 1., tuli marjassa käytyä. Tarkoitus oli etsiä josko ensinmäiset suppilot olisi nousseet, mutta kuivahkon elo ja syyskuun takia ei vielä sieniä löytynyt. Josko myöhemmin syksyllä sitten uudestaan yrittämään. Odotan jo innolla että pääsee suppiloista tekemään kastiketta ja keittoa, nam!
Eilinen metsäreissu sai äkillisen lopetuksen, kun Aada, koiistani nuorin, satutti itsensä. Vasen takajalka oli yhtäkkiä aivan veressä ja kiireellä poistuimme metsästä lähimmälle eläinlääkäriasemalle. Kynsihän tuolta koiraparalta oli katkennut ja nukutuksen kautta kynsi piti sitten poistaa. Viikon parin ajan Aada on nyt sitten lenkkeilykiellossa, että tuo kinttu paranee. Lääkekuurit ja hoitotoimenpiteet täyttää nyt tän aktiivisen koiran elämää seuraavan viikon ajan.
Ja tulipahan itselle huomaamatta pieni käsitreeni tuolta metsästä poistuessa (hauikset on kipeet) kun jokusen sataa metriä epätasaisessa maastossa tota 30 kilosta ronttia kantoi autolle :)
Mutta pääsanoma tällä tekstillä piti olla, että ei se terveellinen ruoka ainakaan kovin kallista ole kun sitä löytyy luonnosta sen kuin hakee pois vaan! Eli nyt kaikki hop, puolukoita poimimaan!
Anne ♥
ps. toipilas voi hyvin :)