Keväällä käytiin siskon kanssa ekaa kertaa Aulangon luonnonmaisemissa ratsastamassa ja nyt mentiin uudestaan, hieman erilaisella tyylillä.....
Eli tämä ratsastusreissu oli samalla myös konsertti! Aivan, Sibeliuksen sävelmien siivittämä maastoratsastus illan hämärtyessä! Ja jottei siinä olisi jo tarpeeksi niin mainittakoon vielä että tapahtuma oli siinäkin mielessä ainutlaatuinen että tämä oli ensimmäinen ratsain kuunneltava konsertti Suomessa, ehkä koko maailmassa, siis vastaavaa ei ole aiemmin järjestetty! Niin huikeeta!
Alkuun meille pidettiin pieni infotilaisuus tapahtuman sisällöstä ja kulusta jonka jälkeen meille jaettiin taitotason mukaan hevoset. Ikäjakauma reissuun lähtijöissä oli valtava, nuorimmat ratsastajat olivat noin kymmenen vanhoja. Tapahtuma oli myyty hetkessä loppuun, joten rannalle jäi monta varasijalaista...
Itse saisn ratsukseni komean puolalaisen wielkopolskin hevosen nimeltään Koru. Korkea kuin mikä, mutta lempeäluonteinen kaveri, hyvin tultiin juttuun jo tallilla.
Viimein kuuden maissa kaikki olivat ratsujensa selässä ilta-auringon paisteessa jännittyneinä ja innostuneina kohtaamaan edessä olevat upeudet. Yhteensä meitä oli 20 ratsukkoa liikkeellä, joten hurjan pitkä letka ratsukoita liikkui Aulangon luonnon helmassa. Kyllä matkalla olikin jos jonkin moista ihmettelijää ja kuvaajaa, MTV3:senkin oli tarkoitus tulla kuvailemaan tapahtumaa, mutta eivät sitten tulleetkaan joten jäi TV ura kymppiuutisten loppukevennyksenä vielä kokematta
Ensinmäisellä konsertti pisteellä kuulimme Novelette op. 102 -nimisen sävellyksen Elias Koiviston soittamana viululla. Sävelet kaikuivat metsässä jo ennen majalle saapumista ja jatkuivat vielä pitkälle kun matkaa jatkoimme. Jotenkin tarunomainen tunnelma, ei voinut kuin vain haltioituneena kuunnella (vaikken muuten klassisesta mitään ymmärrä..)
Matka jatkui kavioiden kopseessa Aulangon puiston metsälammelle, missä huvimajan ohi ratsastaessa kuului tallenteena Öinen ratsastus ja auringonnousu op. 55 -sävelmä
Ratsujoukko suuntasi Aulangonvuorelle, näköalatornin juurelle josta ei tunnelma voinut enää juurikaan kohota! Hulppeat maisemat hevosen selässä kuunnellen Sibeliuksen Finlandiaa Erkki Korhosen pianon soiton siivittämänä! Ainoa klassinen sävelmä minkä itse tunnen ja tiedän, ja miten sanattomaksi se veti mahtipontisuudellaan!
Matkan jatkuessa auringon laskiessa alkoi jo hämärtää, tunnelma oli jotenkin haltioitunut ja ratsastajien naamoilla loisti vain hymyt. Vielä oli edessä viimeinen konserttipiste Vanajaveden rannassa. Ja täytyy myöntää että tätä mahtipontista fiilistä lisäsi vielä se, että liikennekin pysäytettiin teillä, ihan meitä varten. Siinä sitten autojen ootellessa vuoroaan kopisteltiin rauhallisesti ja arvokkaasti ratsujoukkoletkan kanssa tien yli. (20ratsukkoa on noin 50m...)
Viimeisessä konserttipisteessä kuulimme Erkin ja Eliaksen live-esityksenä Valssi D-duuri op 81 No 3, Rondino op. 81 No 2 ja Romanssi F-duuri op. 78 No 2. Hevoset viihtyivät hyvin ja kaikki sujui seesteisen rauhallisesti ja koko reissusta nautti täysin siemauksin. Sääkin oli todella upea, ratsastimme viimeisen sävellyksen soidessa tallille kohti auringon laskua....
Mikä kokemus! Wau!
Anne ♥