Jou! Mä oon Aada, ihan loistopakkaus! Mä täytän kesällä jo kolme vuotta, mutta luonteeltani oon ihan yhtä lapsekas ku ihan pentunakin. Oon siis tän lauman kuopus.

Mä oon Siiri, tällanen karvaturri ja kauheen söpö, niinku kuvista näkyy. Joskus toi emäntä (jota rakastan ja palvon ylikaiken) kutsuu mua ransuksi, koska muistutan kai jotain ransua? Ikää mulla on kuus vuotta.

Moi, mä oon Nella, ton aktiivisen emännän ensimmäinen karvaisuus. Näin ollen myös siis tän tiimin vanhin, täytin keväällä jo 9 vuotta, mutta erittäin pirtee koiruus vaikka partakarvat on jo hieman harmaantunu.

Monipuolinen ja hauska treenaaminen on siis se juttu mihin minä haluan kannustaa. Ja näinpä tuli haastettua itsensä suht vieraalle maaperälle, halonhakkuuseen! Joskus on tullut kirveen kanssa heilumista kokeiltua, mutta aikaa siitä on eikä sitä ole ihan tosissaan tullut tehtyä. Paitsi nyt!

Ensimmäiset iskut jos osui edes 15cm säteelle edellisestä ni sai olla tyytyväinen, eli sihti oli alkuun ihan hukassa ja tuntui kyllä siltä ettei tässä oo mitään järkee.. No sitkeesti jatkoin ja takkuisen alun jälkeen alkoi viimein iskut osua samaan kohtaan ja puut pieneni, välillä jopa "lennokkaasti" kun innostui voiman kanssa leikkimään! Onneksi ei lentävät klapit osunu keneenkään...

Taukojumppana oli ylämäki juoksua, sillä vesipiste sijaitsi hakkuupaikasta noin 100m ylämäkeen. Ja uskokaa tai älkää, mutta hiki ja jano tässä hommassa kyllä tuli, kuten kuvasta näkyy!

Tunti kirveen kanssa heiluessa huomas että ei teho oo enää sama, eli alkoi väsymään, mutta sisulla vedettiin vielä viimesetkin oksat, eihän sitä sopinut kesken jättää kun kerran näin pitkälle oli päästy. Joo ja fiksuna kun ajattelin vain kokeilevani tätä hommaa hetken, niin enpä sitten hanskoja huolinut.. Ja se oli virhe, nimimerkillä mukavat rakot käsissä ja ihan vereslihalla.....

Niin ja vaikka sitä paljon liikkuu ja treenaa, niin aina kun tekee jotain uutta ni se on kropalle haaste, eli hakkuita lopetellessa totesin että tuntuu nyt kyllä melkosesti selkälihaksissa. Ja näinhän siinä kävi että seuraavana aamuna herätessä selkälihakset kyllä kertoivat missä kohti ne selässä sijaitsevat....

 Terkuin

Metsuri  Anne ♥

No nyt se on tehty! Monta viikkoa, kuukautta ja oikeastaan viimeinen vuosi on tätä ideaa hiljalleen hauduttanut ja nyt se on otettu suuri harppaus eteenpäin. Jännitt'ää, pelottaa ja samaan aikaan ei malta odottaa ja innolla mennään kohti uutta; yrittäjän arkea!

Se mitä tuleva tuo tullessaan, en tiedä, mutta jos nyt ei olisi siipiään kokeillut olisi varmasti harmittanut jälkeenpäin. Kaikkea uutta tässä on jo eteen tullut ja yksi haaste olikin nämä netti-sivut, joista olen erittäin ylpeä, ottaen huomioon tekniset taitoni. ♠

Voisi tässä vaiheessa jo sanoa, välietapin saavuttaneena, että voittajan on helppo hymyillä, sehän minä koen olevani jo nyt.

Tästä lähdetään jatkamaan uutta polkua pitkin, toivottavasti pysytte vauhdissa, se saattaa olla joskus aika hurjaa... !

Terkuin

Anne  ♥