Pe 9.9 avattiin Apulandia, museo-kahvila jossa esillä kaikkea mahdollista Apulanta-yhtyeen matkasta. Itse olen ihan nuoresta pitäen fanittanut yhtyettä, ensimmäinen kunnon muistikuva bändistä on kun Piiskaa-kappale kuului radiosta automatkalla. Tuolloin olin varmaan kahdeksan vanha.
Teinivuosina punk/rock angsti upposi täysin, tuli kuunneltua todella paljon hyvään ja pahaan teini-oloon :) Sanat jotenkin on aina uponneet, toisissa kappaleissa enemmän ku toisissa, mutta aina on löytynyt muutama itselle sopiva biisi aina alkuajoista tähän päivään asti.
Siskon kanssa kävimme Apulandian avajaisissa. Totesimme vain siinä väenpaljoudessa, että täytyy tulla uudestaan paremmalla ajalla katsomaan kunnolla.
Sisällä kierrellessä vastaan yhdessä tilassa tuli itse Tuukka Temonen! Hieman arasti siinä katseltiin kunnes rohkaistui kysymään nimikirjoitusta, perinteisesti käteen, kuinkas muuten? Nimmarit saatiin ja kuvaankin päästiin ja olimme aivan tohkeissamme!
Hetken päästä ulkona alkoi yllätyskeikka! Hei haloo me gultiin vaan katsomaan kahvilaa ja yhtäkkiä ollaan livekeikalla, viiden metrin päässä yhtyeestä!
Kun muutaman biisin jälkeen yhtye lopetti, jäi koko bändi siihen yleisön sekaan! Ja rohkeesti kävimme kysymässä nimmarit ja kuvat myös Sipeltä ja Tonilta! Hei oikeesti! En olis ikinä uskonu tän päivän koittavan! Sipen kanssa vielä juteltiin ihan kunnolla ennen kuin poistuimme paikalta. Siis aivan mieletöntä! 
Olimme siskon kanssa niin täpinöissä että oli pakko unohtaa aikomuksemme mennä tämän jälkeen katsomaan Apulannasta kertova elokuva. Ei siihen olisi voinut keskittyä!
Kaikin puolin upee kokemus, yllättävä mutta vallan ihana!
Anne ♥